Martin kylän historia
Historian siipien havinaa Martin kylässä
Syksyllä 2024 kuului kairasta kummia. Murharovasta oli löytynyt viikinkiaikainen suuri kauppa- kaupunki. Kaivaukset jatkuvat kuulemma kesällä 2025. Aika näyttää, mitä vielä löytyykään. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kylämme reviirillä on asuttu jo todella kauan sitten.
Martti sijaitsee Sallan pohjoispuolella, lähellä Venäjän rajaa. Matkaa rajalle on noin 70 km. Martin kylä sijoittuu entisen jääkauden aikaisen Sallan jääjärven reunaan. Lähialueilta löytyy merkkejä jäätikön sulamisesta näillä tienoin.
Ensimmäiset asukkaat alueella ovat olleet saamelaisia ties, kuinka kauan, myös kolttasaamelaisia. Kesäkylä, joka oli kotakylä, sijaitsi suurin piirtein nykyisen kylän itäpuolen kumpareella. Talvikylän jäänteitä on löytynyt Kehtomaasta, muutama kilometri Kemi- ja Värriö- jokien yhtymäkohdasta alavirtaan. Talvikylästä on löytynyt helposti siirrettävien, pienten kantti x kantti hirsitupien jäänteitä, joiden yhdessä nurkassa sijaitsi piisi. Tyypiltään samanlaisia kuin Ylä-Lapin saamelaisalueella olevat vanhat tuvat.
Ensimmäiset uudisasukkaat rantautuivat Kemijokea pitkin 1700-luvun jälkipuoliskolla. Ison vihan aikaan asukkaat pakenivat Kyläselän maastoon, jossa niin ikään on ollut jäänteitä vanhoista rakennuksista.
Huolimatta nykyvinkkelistä katsottuna syrjäisestä sijainnista, on alue ollut läpikulkupaikka niin etelään kuin pohjoiseen sekä lännestä itään ja takaisin, kävellen, veneillä, suksilla, poroilla.
Kukoistuskauttaan kylämme eli 1890-luvulta Lapin sotaan 1944. Alkoivat suuret savotat. Tulijoita ja menijöitä riitti. Kylässä oli useita pikku kauppoja, kestikievareita ja posti. Oli myös melkein joka talossa lehmiä ja pieniä peltotilkkuja. Kylässä viljeltiin ohraa ja kauraa, jopa ruista, niin riskialtista kuin se olikin.
Vaikeitakin aikoja oli, mutta yhteistuumin niistäkin selvittiin. 30-luvun alun pula-aika ja sen tuomat konkurssit olivat arkipäivää myös näillä kairoilla. Yhtenä talvena katosyksyn jälkeen, yllätti jopa ruokapula. Sekin selätettiin yhteistuumin, kun muuan paikallinen erämies sai yhellä pyytöreissullaan tavallista suuremman hirvisaaliin. Saalis jaettiin kyläläisille.
Niin vain elämä jatkui!
Partisaanit vältettiin hyvän varautumisen, seutunsa tuntevien erämaassa liikkuneiden ihmisten maastotuntemuksen ja valppauden sekä kylällä olleiden sotilaiden yhteistyöllä. Lapin sodan aikana sitten saksalaiset lähtiessään polttivat kylän. Jälleenrakennusaikana palautui yksituumaisuus kylän väen kesken. Alkoi uusi nousu, elämä entiselleen, ellei peräti paremmaksi.
1950-luvulta lähtien puhalsivat uudet tuulet. Suuret savotat jatkuivat. Autot ja koneet tulivat osaksi arkea vähän joka alalla. 60-luvulla löytyi Soklin malmio, jossa tutkimuksia tehdään edelleen. Koneistus alkoi näkyä kylän väkimäärässä. Väki väheni ja lapsiluku pieneni viimeistään siinä vaiheessa, kun metsätyö muuttui Moto-aikaan, lapsiperheitä muutti muualle. Nuoret lähtivät opiskelemaan ja jäivät sille tielleen.
On alkanut taas uusi aika. Kylän kukoistusaikana nuoruutensa viettäneet ovat poistuneet joukosta. Nykyinen väestöpohja on muuttunut. Uusia asukkaita alkaa olla enemmän, kuin alkuperäisiä. Olemme siirtyneet digi- aikaan, joka omalta osaltaan vähentää vanhaa kylästely kulttuuria ja sen ohella yhteishenkeä, antaen kuitenkin samalla työmahdollisuuksia uusille tulijoille.
Uusia yrittäjiäkin on kylämme reviirillä, joka ulottuu vaatimattomasti vanhaa koulupiirijakoa mukaillen Nunnerosta Korvatunturille ja Värriö- jokivartta itärajalle, mukaan lukien Rovalan ja Ruuvaojan kylät sekä mökkiläiset tällä alueella.
Siispä on juuri oikea aika kokoontua ja yhdistää voimat kylän parhaaksi. Marttilaiset Ry. ajaa hyvää asiaa, yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä sekä kylän kehittämistä.
Tilaa ja omaa rauhaa täällä riittää vielä monelle tulijalle!
Kirjoittanut Heli Kesälahti